Sananvuoro Parlamentaarinen työryhmä sai työnsä valmiiksi – mikä muuttuu liikenneverkon rahoituksessa päästöjen vähentämiseksi?

Eilen 28.2.2018 Liikenneverkoston rahoitusta pohtiva parlamentaarinen työryhmä sai työnsä päätökseen ja julkaisi loppuraportin. Työryhmä perustettiin keväällä 2017 hyvää asiaa pohtineen, mutta poliittisiin kiistoihiin tuhoutuneen LiVe-hankkeen tilalle.

Työryhmän toimeksianto oli kunnianhimoinen:

”Parlamentaarisen liikenneverkkotyöryhmän tehtävänä on pohtia keinoja, joilla vastataan kansallisen ilmastopolitiikan liikenteelle asettamiin päästövähennystavoitteisiin ja luodaan edellytyksiä liikenteen automatisaatiolle ja liikenteen digitaalisten palvelujen syntymiselle.”

Samalla piti miettiä, miten liikenneverkon rahoitus tulisi tulevaisuudessa hoitaa, jotta liikenneverkon kehittäminen ei jäisi perinteisen siltarumpupolitiikan jalkoihin.

Loppuraportti keskittyy pohtimaan pitkälti tieverkon rahoitushaasteita ja kehitystarpeita. Yhtälö on vaikea. Tieverkko on maantieteellisesti laaja, teknologian kehitys lähitulevaisuudessa vaatii tieverkolta aivan uudenlaista teknistä kuntoa ja laatutasoa samalla, kun rahasta on pulaa. Loppuraportin anti jää vajavaiseksi jo ensimmäisen kappaleen jälkeen, kun toteamus ”työryhmä ei tee konkreettisia verotusta koskevia ehdotuksia” tekee raportista ennemmin ponnen kuin toimenpide-ehdotuksen.

Yritysautoilun osalta raportin lopulta löytyy autoilun päästöjen vähentämiseen mielenkiintoisia avauksia. Tämä on jatkumoa elokuussa 2017 annetulle väliraportille, jonka kohdassa 6. kannustettiin vähäpäästöisen autoilun tukemiseen. Nyt työryhmä ehdottaa suoraan lisätukea myös työsuhdeautoilulle: ”Liikenteen päästövähennyksiä edistävien tukien määrärahatasoja on lisättävä ja tukien kohdentumista säädettävä, jotta sovitut päästövähennykset saavutetaan. Esimerkkejä tukien laajentamisesta voisivat olla hankintatukien laajentaminen työsuhdeautoihin”. Tätä ehdotusta voi vain kannattaa, sillä yritysten käyttössä olevat autot ovat yksi keskeinen tapa nuorentaa suomalaista autokantaa ja tuoda myös jälkimarkkinoille vähäpäästöisiä uudehkoja vaihdokkeja.

Konkretiaa toivoisi näkevän jo ensi syksyn lisäbudjettikierroksella, sillä suomalaisen autoilun kokonaispäästöjen leikkaaminen tavoitellun 50% verran vaatii radikaaleja toimenpiteitä, jos Suomi oikeasti haluaa saavuttaa Pariisin ilmastosopimuksen päästötavoitteet. On hyvä muistaa, että työ- ja elinkeinoministeriön marraskuussa 2016 julkaisemassa Suomen ilmastostrategiassa puhuttiin jopa 250 000 sähköauton tavoitteesta vuoteen 2030 mennessä. Tähän on 12 vuotta aikaa – saman verran kuin nyt syntyvällä lapsella menee aikaa kasvaa yläasteikäiseksi.

Tavoite on täysin tehtävissä. Me Sectolla julkaisimme omat 10 kohdan ehdotuksen päästöjen vähentämiseksi jo syksyllä 2016. Oikeasti kysymys on vain tahdosta.

___

Keskustelu jatkuu Secton some-kanavissa Facebookissa ja LinkedIn:ssä.

Sananvuoron kirjoittaja Ville Kujansuu on tiettävästi Suomen innovatiivisin blogaava talousjohtaja (toim. subjektiivinen huom.). Suomen johtavan autoalan palveluyhtiön Secto Automotiven riveihin Ville liittyi vuonna 2014.

Ville Kujansuu, Secto Automotive

Ota yhteyttä!

Haluan lähettää teille